Joskus se sitten osuu kohdalle, se kierros, jolloin kaikki menee kohdilleen. Pelattiin Kirkkaa oikein loistavassa säässä, pallot tuntuivat lentävän tavallista pidemmälle, oikeisiin suuntiin, eikä Kirkan lukuisat vesiesteetkään haitanneet. Bunkkeritkin ylittyivät näppärästi ja jos sinne nyt kerran joutui, niin pääsi yhdellä lyönnillä samantien pois. Putit jäivät välillä vähän ujoiksi, mutta joku huippuputtikin tuli tehtyä. Ja kyllä, ne joutsenetkin nähtiin.

En katsonut tauollakaan miten etuysi oli mennyt, vaan laskin tulokset vasta kierroksen päätyttyä: 47 pistettä! Nyt oli pakko selvittää uusi tasoitus Nexgolfissa: se laski 5,2 pykälää. Huh! Lyöntituloskin oli varmasti paras ikinä, 93.

Tavoitteeni tälle kesälle oli laskea tasoitus alle 30:een, johonkin 28 kieppeille. Nyt se tipahti senkin alle. Aloin heti murehtia sitä, että tämän jälkeen ei kyllä enää näy 33-35 bogeypisteen kierroksia, vaan palaan takaisin sinne 20-25 välille. Ei tuollaisia kierroksia tule kuin kerran kesässä. Mutta tällä mennään. Voihan sitä alkaa hilata tasoitustaan ylöspäin seuraavaksi. Pitäisin mielelläni tasoituksen oikeissa lukemissa, se onnistuu jättämällä kortteja, eli syöttämällä niitä Nexgolfissa.

Hickory-golf

Keimolassa oli meneillään Hickory-golfin SM-kisat, ja oli pelattu myös Suomi-Ruotsi-maaottelu. Ehdin bongailla kentällä ja myöhemmin klubitalolla muutamia Hickory-asuihin pukeutuneita golfareita ja kysellä hetken välineistä Golf Antiikin myyntipisteessä. Mailoista nuorimmat olivat kuulemma 30-luvulta. Hickory-mailoilla lyödessä voima ei auta, vaan lyönnin pitää olla teknisesti hyvä. Pelottavan näköisiä mailoja! Voisin mielellään pelata noissa Hickory-vermeissä, mutta omilla mailoilla. En saanut kuvaa nais-hickorygolfareista, mutta heillä oli 30-luvun tyyliset pitkät liehuvat hameet, paidat ja hatut. Miehillä polvihousut tuntuivat olevan päivän sana. Nykyään kai caprit tai polvimittaisen shortsit ajavat saman asian.